WP_20140731_008
Isäni syntyi 15. 05. 1925 Haapavedellä pienviljelijäperheeseen. Lapsuus ja nuoruus kului pelto- ja metsätöihin osallistuen. Isänmaa kutsui sodan loppuvaiheessa myös isän rintamalle. Haavoittuminen sodan loppumetreillä Ihantalan taisteluissa toi toipumisjakson ja sen jälkeen vielä pitkän palveluksen jatkumisen. Sotareissusta tuli siten vajaa 3 vuotta pitkä. Samalla elettiin nuoruuden parhaita vuosia. Kranaatin sirpaleesta tullut haavoittuminen olkapäähän jäi pysyvänä muistona sodan raskaista vuosista.  Avioituminen ja oman asutustilan saaminen toi elämänuskoa sodanjälkeisenä vuosina. Oli intoa ja voimia jälleenrakentaa Suomea. Isällä, äitillä  ja meillä 7 lapsella oli hyvä elinympäristö, paljon työtä ja turvallinen kasvualusta kotitilallamme. Yhteiskunnallinen vastuuntunto, isänmaallinen henki ja luottamus Korkeimman  johdatukseen on eväitä mitä me jälkipolvet olemme kodin perintönä saaneet. Siitä me olemme syvästi kiitollisia. Isän maallinen maja siunattiin haudan lepoon 31 heinäkuuta 2014. Isän muisto velvoittaa meitä jälkipolvia jatkamaan työtä ja pitämään huolta isänmaastamme.

Poikasi Veikko.

 

Comments are closed.